Luopumisen Tuska

(julkaistu Tunne Hevonen-lehdessä nro4/2012)

Seison mäellä ja katson alas pellolle, jossa hevoset syövät päät alhaalla ruohoa. Pääskyset lentävät korkealla sinisellä taivaalla ja pieni tuulenvire ihollani auttaa pitämään paarmat loitolla. Imen itseeni ympärilläni levittyvän vihreyden ja kesän huumaavan heinän tuoksun; tämän kaiken minä muistan jo lapsuudestani. Haluan muistaa sen myös tulevaisuudessani; tulevaisuudessa toisessa maassa.

Tarkkailen hevosia, jotka ovat lähteneet liikkeelle ja kävelevät nyt peräkkäin polkua pitkin laitumen toiselle puolelle. Vaikka olenkin sadan metrin päässä, tunnen hevoseni läheisyyden; yhteytemme on näkymätön, mutta vahva.

Haavoittunut Parantaja

(julkaistu Tunne Hevonen-lehdessä 5/2012)

Muutama vuosi sitten näin elokuvan nimeltä “Instinct”, jossa Anthony Hopkinsin esittämä mies jättää sivilisaatiot taakseen asuakseen gorillojen kanssa. Väkivaltainen paluu ihmisten pariin ei ole vapaaehtoinen. Vankilassa ollessaan päähenkilö tapaa psykiatrin, jota esittää amerikkalainen huippunäyttelijä Cuba Gooding Jr. Elokuva perustuu löyhästi Daniel Quinnin 90-luvun alussa kirjoittamaan romaaniin ”Ishmael”.

Elokuva jakaa katsojilleen kiinnostavia seikkoja ihmisten ja eläinten välisistä suhteista. Eräässä kohtauksessa Hopkins, joka on siis aijemmin asunut gorillojen parissa viidakossa, saa luvan vierailla eläintarhassa asuvien gorillojen luona.

Pelokas Prinssini

(julkaistu Tunne Hevonen-lehdessä 3/2012)

Hevonen seisoi keskellä tallin käytävää, sen korvat liikkuivat tarkkaavaisesti. Se oli neljä vuotias puoliveri, joka oli muutama kuukausi takaperin saapunut Saksasta. ”Ongelmahevonen”, kuten sen omistaja sitä kuvailia paikalliselle hevostaidon gurulle jonka hän oli kutsunut apuun.

“Se pelkää raippaa kuin ruttoa. Itseasiassa ylipäätään mikä tahansa kättä pidempi saa sen hermostumaan, etenkin kun se on sen yläpuolella. Koskettaminen hevosta raipalla on aivan poissuljettu vaihtoehto.”

“Selvä,” opettaja nyökytteli. “Katsotaan mitä asialle voidaan tehdä.”

Hevostaidon opettaja, rauhallisen ja määrätietoisen oloinen mies, talutti hevosen kentälle naruriimussa, samalla kuin kourallinen katsojia, minä mukaan lukien, seurasimme kentän laidalla.