Ratsiope-suomi sanakirja osa 2: Istu suorana

 

OHJE: “Istu suorana, ryhdikkäästi”

 

Tämä neuvo on ehkä eräs yleisimmistä ohjeista, joita ratsastaja kuulee. Sen epämääräisyys on kiitettävää luokkaa, sillä jos et tiedä ennestään omaa asentoasi suhteessa ”suoraan” asentoon, et voi tietää miten sinun pitäisi toimia. Tarkoittaako suorassa istuminen eteenpäin nojaamista vaiko taaksepäin nojaamista. Vai kohdistuuko neuvo hartioihin ja yläselkään eikä suinkaan koko ylävartaloon?

Alla kuva siitä, miten osa kohtaamistani oppilaista ovat mieltäneet tämän neuvon.

Kuva 1
Kuva 1

Kuten kuvasta näkyy, ratsastaja istuu hyvin ryhdikkäästi satulassa. Tämä voi monen lukijankin silmään näyttää ihailtavalta ja toivottavalta tulokselta. Miksi siis koen, että se ei ole oikea asento?

 

Istuinluut

Taitavat ratsastajat tuntevat ratsastaessaan istuinluunsa ja tietävät myös kokoajan missä asennossa kyseiset luut ovat. Itse koen, että istuin luut ja niiden hallinta on ehkä se tärkein asia ratsastuksessa, sillä ne ovat perusta, mille istunta ja avut rakennetaan. Kaikki tietävät, että jos talossa on heikko perustus, ei rakennus ole minkään arvoinen, vaikka se olisi kuinka komea. Sama periaate pätee ratsastajan istuinluihin suhteessa istuntaan. Siksi on tärkeää paneutua niiden tuntemiseen ja hallitsemiseen. On hyvä myös ymmärtää miten niiden avulla vaikutetaan hevoseen.

Alla sivukuva lonkkaluusta. Tämän artikkelin kannalta tärkeitä käsitteitä ovat 1 – Häpyluu, 2 – Istuinluu, 3 – Istuinkyhmy, 17 – Suoliluun kärki.

Kuva: Ihmisen Fysiologia ja Anatomia; Nienstedt, Hänninen, Arstila ja Björkqvist
Kuva: Ihmisen Fysiologia ja Anatomia; Nienstedt, Hänninen, Arstila ja Björkqvist

 
Harjoitus 1. Jos et ole aikaisemmin tiedostanut istuinluitasi, voit tehdä sen nyt. Istu kovalle tuolille jalat vierekkäin ja tukevasti lattiaa vasten. Laita kätesi kämmenet ylöspäin takapuolesi alle ja etsi istuinkyhmysi. Ne ovat kovat luut pakaroittesi keskellä. Jokaisella ne ovat hieman oman mallisensa, joillakin hyvin terävät ja toisilla pyöreämmät. Tunnetko nyt istuinkyhmysi? Kohdistuuko niihin yhtä suuri paine vai tuntuuko niistä toinen selvemmin? Tee tietoinen painonsiirto ja pyri tasaamaan istuinluillasi oleva paino tasan.

Ratsastuksenopetuksessa puhutaan yleisesti istuinluista, ei istuinkyhmyistä. Hevosen selässä istut sekä kyhmyillä että häpyluulla ja niiden välissäkin olevalla istuinluulla. Kun tästedes puhun istuinluista, tarkoitan näitä juuri tuntemiasi teräviä kyhmyjä.

Nyt kun olet tuntenut omat istuinluusi, katso uudelleen kuvaa 1. Mihin suuntaan arvioisit kuvan ratsastajan istuinluiden ”osoittavan”? Ehkä huomaat, että ratsastajan selkä on notkolla. Mitä tapahtuu istuinluille, kun ratsastaja istuu näin?

 
Harjoitus 2. Laita kätesi uudelleen istuinluittesi alle. Laita selkäsi notkolle ja pohdi mihin suuntaan istuinluittesi paine suuntautuu; eteen, suoraan alaspäin vaiko taakse? Nyt laita selkäsi vastakkaiseen asentoon eli köyryyn. Miten istuinluiden paine muuttuu? Osaatko nyt löytää ns. neutraalin, jossa paine kohdistuu suoraan alaspäin? Tämä on asento jossa istuinluittesi tulisi olla istuessasi satulassa.

 
Kuvan 1 ratsastajan istuinluu osoittavat taaksepäin. Ne saattavat tuntua hevosesta epämiellyttävältä ja estää hevosen liikkeen suuntautumista takaa eteen. Hevonen voi reagoida esimerkiksi nostamalla omaa päätään taikka hidastamalla/kiihdyttämällä. Kun istuinluut ovat tässä asennossa, hevosen on myös vaikeampi nostaa ja käyttää selkäänsä. Usein notkoselkäisellä ratsastajalla näkeekin ”notkoselkäisen” hevosen (hevonen ei kanna itseään toivottavalla tavalla vaikka kaula olisikin ”kaarella”). Tähän ilmiöön ei vaikuta pelkästään istuinluiden väärin kohdistunut paine, mutta myös se miten tässä asennossa ratsastaja suuntaa voimaansa/ei pysty käyttämään keskivartalon voimaansa oikein.

Ratsastamisessa tarvitaan paljon keskivartalon lihaksia. Ylläolevassa asennossa kyseiset lihakset eivät kaikki ole käytössä taikka edes käytettävissä, sillä kehon etupuolen lihakset on venytetty pitkiksi. Tämä tekee asennosta kiikkerän ja ratsastaja saattaa hevosen tehdessä äkkinäisen liikkeen, horjahtaa selässä. Lisäksi hän ei voi ottaa käyttöönsä sitä voimaa, joka hänen sisällään on. Jos haluamme, että hevonen käyttää vatsalihaksiaan (joka on välttämätöntä selän nostamisen kannalta), meidän on tehtävä se myös itse, jotta se on mahdollista allamme olevalle ratsulle.

Joskus istuinluiden asento voi olla lähellä oikeaa, mutta ratsastajan pyrkiessä ”hyvään ryhtiin” hän päätyy nojaamaan taakse, jolloin selkä on jälleen notkolla. Kuvassa 2 olevalle ratsastajalle on käynyt juuri niin.

Kuva 2
Kuva 2

On vaikea arvioida tarkkaan mihin kuvan 2 ratsastajan istuinluut osoittavat, mutta veikkaisin, että ne ovat aikalailla oikeassa asennossa taikka osoittavat hieman taaksepäin. Hän pyrkii kuitenkin istumaan hyvin ryhdikkäänä, mikä on johtanut siihen, että hänen ylävartalonsa yläosa on liian takana. Tämä näkee selvästi kun vertaa hänen vartaloaan piirtämääni punaiseen pystysuoraan viivaan.

Moni valmentajakin kokee, että tämä asento on ihanteellinen, mutta se on biomekaanisesti tehoton, koska ratsastaja ei tässä asennossa kykene käyttämään keskivartalon tehojansa. Lisäksi hänen painopisteensä on siirtynyt taaksepäin, joten hän joutuu kompensoimaan siirtämällä jalkojaan hieman eteenpäin. Jos hevonen katoaisi taikuudella tämän ratsastajan alta, putoaisiko hän jaloilleen maahan? Hän saattaisi juuri ja juuri tulla jaloilleen alas, mutta kellahtaisi äkkiä siitä takapuolelleen, sillä hänen asentonsa ei ole tasapainoinen.

Kuva 3
Kuva 3

Taaksepäin nojaaminen onkin ehkä tämän ”istu suorassa/hyvässä ryhdissä”-neuvon yleisimpiä seurauksia. Kuvan 3 ratsastaja on jo selkeästi kallistunut taaksepäin. Vaikka ratsastajan jalka on suhteellisen hyvässä asennossa, huomaa ylävartalon ja lantion kulma kehon etupuolella siinä kohtaa missä pusero ja ratsastushousut kohtaavat (katso nuoli). Kulma on liian ”auki” (liian suuri), mikä vuorostaan johtaa siihen, että hevosen kokoamisessa tarvitaan enemmän ohjaa tehottoman istunnan vuoksi. Lisäksi ratsastaja joutuu ns. vesihiihto asetelemaan, jossa hän on aina hieman liikkeen jäljessä. Istuinluut ovat myös vaarassa lipsahtaa liikaa alle, jolloin niiden paine suuntautuu eteen ja alas, kohti hevosen ryntäitä. Hevonen, joka on muutenkin rakenteellisesti etupainoinen eläin, vastaa istuinluiden eteen alas työntävään paineeseen muuttumalla yhä etupainoisemmaksi, jolloin ratsastaja tukeutuu ohjaan entistä enemmän.

Kuva 4
Kuva 4

Kuvan 4 ratsastajalle on käynyt juuri näin. Hän on vienyt edellisen ratsastajan asennon astetta pidemmälle. Pyrkiessään istumaan suorana, hän on päätynyt nojaamaan tuntuvasti taaksepäin. Nyt istuinluut osoittavat eteen ja työntävät myös hevosta etupainoiseksi. Tämä saa hevosen tuntumaan raskaalta ohjan päässä etenkin jos ratsastajan tarkoituksena on koota sitä. Tässä kuvassa ratsastajan lantion ja ylävartalon välinen kulma on liian avoin kokoamiseen (melkeinpä 180 astetta!) ja hän joutuu kompensoimaan ohjalla. Huomaa kuvan ratsastajan käsivarren lihaksien jännitystila. Se johtuu siitä, että hän puristaa ohjaa hyvin tiukasti kädellään todennäköisesti ”kannatellakseen” hevosta, jota hänen istuntansa työntää painavaksi edestä. Korjaamalla istuinluitaan ja ylävartalon asentoa, hän voisi käyttää keskivartalon voimaansa oikein, eikä kädellä ratsastaminen olisi näin korostunutta

Vaikka se ei varsinaisesti suorana istumiseen liitykään, haluan tuoda myös esille sen seikan, että tämän ratsastajan käsien jännitystila on levinnyt myös hartioihin. Tästä johtuen ratsastaja on ”noussut” satulassa. Huomaa kuinka istunnan takaosa juuri häntäluun alapuolella (kts. nuoli) on irronnut satulasta ja istunta on pituussuunnassa (häpyluusta häntäluuhun) lyhentynyt. Tuon tämän esille siksi, että tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka yksi virhe johtaa helposti toiseen ja siitä vielä kolmanteen jne. Kun tällaista virheiden ketjua lähdetään korjaamaan, on tärkeä aloittaa vyyhden purkaminen sieltä mistä ongelma on alun perin kotoisin. Kuvan 4 ratsastajan tapauksessa palaisin perusasioihin eli juuri istuinluihin ja niiden asentoon. Sen jälkeen korjaisin ratsastajan istuntaa pystysuunnassa ja sivulta katsottuna. Käsien toiminta/jännitystila korjaantuisi todennäköisesti jo näillä eväillä, koska kyseessä on kokenut ratsastaja. Jos tämä ratsastusasento on tosin ollut vallalla jo vuosia, sen muuttaminen on varsin haasteellista.

Tarkastele kaikkien kuvien ratsastajien ylävartalon etu- ja takapuolta. Jos heillä olisi päällään pusero, jossa on vetoketju sekä edessä että takana, kumpi vetoketju olisi pidempi? Etenkin kuvassa 1 on ilmeistä, että etupuolen vetoketju olisi selän vetoketjua pidempi, mutta myös muissa kuvissa sen voi nähdä. Oikeaoppisessa istunnassa molemmat kuvitteelliset vetoketjut ovat yhtä pitkiä. Tämä mielikuva saattaa auttaa sinua löytämään oikean asennon hevosen selässä. Jos tunnistat itsesi notkoselkäiseksi ratsastajaksi (kuva 1), sinua voi myös auttaa seuraava harjoitus.

 
Harjoitus 3. Etsi kehosi etupuolelta lonkan edessä oleva luu (suoliluun etukärki, kts lonkkaluuta esittävää kuvaa) sekä alin kylkiluusi. Laita saman puolen kätesi etusormi lonkan luun päälle ja peukalon pää alimmalle kylkiluulle. Nyt työnnä selkäsi notkolla. Huomaatko kuinka lonkkaluusi ja alin kylkiluusi (ja samalla sormesi) siirtyvät kauemmaksi toisistaan? Nyt tuo ne lähemmäksi toisiaan. Se tapahtuu helpoiten ”pudottamalla” alimmat kylkiluut alas. Juuri tätä kylkiluiden ”ala-asentoa” voit ajatella ratsastaessasikin, jotta selkäsi pysyy suoremmassa.
 

Kuva 5
Kuva 5

Tässä kuvassa ratsastaja on lähellä oikeampaa istuntaa, vaikka jos tarkkoja ollaan (ja minä olen ), ei hänkään vielä ole millilleen oikeassa linjassa vaan hiuksen verran liian takana hartioittensa kanssa. Kuvan ratsastajalla on kuitenkin ns. neutraali selkäranka. Se tarkoittaa sitä, että jos hänen hartioilleen yhtäkkiä ilmestyisi seisomaan vikeltäjä, hän voisi surutta kannatella tätä henkilöä ilman, että hänen selkäänsä sattuisi. Hänen ei myöskään tarvitsisi hakea tasapainoaan tuossa tilanteessa. Kuvittelepa sama vikeltäjä muiden tämän artikkelin ratsastajien hartioille. Auts! Voit tämän mielikuvan avulla ehkä kuvitella miten haitallista on istua selkäranka väärässä asennossa hevosen selässä. Siitä voi seurata vakaviakin selkäkipuja.

 
Harjoitus 4. Voit itsekin varovaisesti kokeilla painon tunnetta hartioillasi tuolilla istuen. Tarvitset avustajan, joka seisoo takanasi toisella tuolilla. Istu selkä eri asennoissa (notkolla, köyryssä ja neutraalina) ja pyydä avustajaa laittamaan varovaisesti painetta hartioillesi. Huomaat, että selkärankasi ollessa neutraalissa asennossa, jaksat kannatella vaikka avustajan koko painoa (tietenkin tarvitset siihen jonkin verran vatsa- ja selkälihaksia!) mutta muissa asennoissa on hutera olo tai se on jopa kivuliasta.
 

Kuvan 5 ratsastajalla on myös aikaisemmin mainitut saman pituiset ”vetoketjut”. Se tarkoittaa sitä, että hänen rintalastansa, napansa ja häpyluunsa on kutakuinkin samassa linjassa. Tämä on myös helppo tarkistaa hevosen selässä itsekin laittamalla raippa pystyyn satulan etukaaren päälle kiinni häpyluuhun ja tuomalla rintalastansa ja napansa tuota raippaa vasten. Se voi aluksi tuntua oudolta, etenkin jos olet tottunut nojaamaan taaksepäin. Jos aivosi ovat pitkänkin aikaa kuvitelleet vanhan asennon suoraksi, sinulla on nyt sellainen tunne kuin nojaisit eteenpäin. Pyydä kaveria ottamaan kännykällä kuva ja katso sitä. Se auttaa aivojasi tajuamaan, että tämä uusi asento on se oikea. Mutta voi olla, että joudut tietoisesti hakemaan ”etukenoa” (joka siis onkin oikeasti suora) vielä pitkän aikaa.

Älä kuitenkaan koskaan unohda istuinluita, istuntasi perustusta. Jos ne eivät osoita suoraan alaspäin, et voi istua oikein. Suosittelen, että teet harjoitukset 1 ja 2 hevosen selässä. Jos sinulla on vaikeuksia lihasjännitysten vuoksi löytää molempia istuinluitasi istuessasi satulassa, voit nostaa molemmat taikka vain toisen jalan satulan etukaaren eteen (katso kuva 6). Tämä asento auttaa sinua tuntemaan istuinluusi, mutta myös löytämään niille oikean asennon. Sitten voit varovaisesti laskea ensin toisen jalan ja sitten toisen alas, ja pyrkiä pitämään istuinluusi oikeassa asennossa. Joskus tämä vaatii jonkin verran harjoittelua. Voi myös olla, että kehosi epäsymmetrian vuoksi tunnet toisen istuinluun paremmin kuin toisen (tai sillä on enemmän painoa). Pyri sitkeästi hakemaan molempia istuinluitasi, harjoittelusi palkitaan kyllä.

Kuva 6
Kuva 6

Jaan vielä yhden kuvan. Siinä ratsastajalla on melkeinpä yhtä pitkät ”vetoketjut” edessä ja takana, etulinja (häpyluu, napa, rintalasta ja vielä solisluiden kärjetkin) on vain vähän taaksepäin kallistunut. Istuinluutkin ovat kutakuinkin alaspäin, tosin ehkä hieman kuitenkin jo matkalla eteenpäin. Jalan asento on tasapainoinen ja jos hevonen katoaisi ratsastajan alta, hän tipahtaisi maahan seisomaan.

Huomaa kuitenkin ratsastajan suora selkä. Meillä jokaisella on omanlaisemme muoto ja selkärangoissamme on ainutlaatuinen kaari, joka on usein naisilla korostuneempi kuin miehillä. Ratsastaessamme hevosta, meidän tulee säilyttää tämä selkämme luonnollinen kaari. Jos vertaat kuvien 5 ja 7 ratsastajia, huomaat, että kuvassa 7 ratsastajan kehosta suurin osa näkyy hänen pystysuorana roikkuvan käsivartensa takapuolella; käsivarren etupuolella on tuskin ollenkaan ”lihaa” koska rintakehä on lysyssä. Kuvassa 5 saman ratsastajan käsivarsi on sivusta katsoen kehon keskellä eli sen molemmin puolin on yhtä paljon ”lihaa” (tosin kuvan 5 ratsastaja voisi puolen karvan verran tuoda rintakehäänsä esiin enemmän, ollakseen täydellisessä asennossa). Kuvan 7 asennon korjaamiseen auttaa ajatus siitä, että olet kasvattanut itsellesi hännän. Kun istut satulassa, kuvitteellinen häntä on takanasi, ei allasi.

Kuva 7
Kuva 7

Tässä artikkelissa on tullut paljon asiaa! Olen myös muutamaan kertaan maininnut ratsastajan keskivartalon voiman ja sen suuntaamisen/istunnan tehokkuuden, selittämättä tuota käsitettä juurikaan sen enempää. Toivon, että sekin jossain vaiheessa selviää niille, jotka eivät tätä asiaa tunne, tässä ”lyhyessä” artikkelissa en vain voinut lähteä sitä avaamaan, pahoitteluni!

Oikeaoppisen istunnan löytäminen on monisäikeinen prosessi johon jokainen lähtee oman kehonsa viitekehyksestä. Sen oppiminen vaatii myös suurta kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Ole itsellesi armollinen, hyväksy virheesi (ja kehosi) lempeästi ja jatka yrittämistä!