Sisäpohje eteen, ulkopohje taakse, niinhän se laukka nousee, eikö? Ohje on tavallaan selkeä, mutta tarkemmin katsottuna aika epämääräinen. Kuinka paljon sisäpohkeen on oltava edessä? Miten sitä pohjetta annetaan, sitten kun se jalka on edessä?
Laukannosto on asia, joka askarruttaa ratsastajia. Moni ei saa laukkaa nousemaan tai, kun se vihdoin nousee, kokee joutuvansa aivan väärään asentoon, jolloin hevonenkin helposti pudottaa takaisin raville. Toisille laukannostoon liittyy myös epävarmuutta ja jännittämistä. Miten saada laukka nousemaan, pysyä kyydissä ja vielä säädelläkin laukan tahtia?
1. Sisäjalka
Usein laukannostohetkellä ratsastajan sisäjalka on satulavyön kohdalla tai jopa sen edessä, lähellä hevosen kainaloa. Lisäksi se on usein ulkokierrossa, kääntyneenä ulos päin, jotta kantapää saadaan hevosen kylkeen. Ja koska kantapää enemmän tai vähemmän puristaa hevosen kylkeä, ratsastajan sisäpolvi on noussut ylöspäin.
Miksi tämä asento ei ole laukannoston kannalta tavoitteellinen?
Jos käännämme jalan ulkokiertoon, istuinluustamme tuntuva paine siirtyy lähemmäksi keskilinjaa eli tässä tapauksessa hevosen selkärankaa (kokeile tuolilla istuen, käsi takapuolen alla). Hevonen reagoi tähän istuinluun paineeseen omalla tavallaan, esimerkiksi pullauttamalla kylkiluunsa ulospäin ja muuttumalla ylitaipuneeksi makaroniksi tai vaihtoehtoisesti liiraamalla takapäällään ulospäin, etenkin jos ratsastamme ympyrällä. Ratsastaja reagoi tähän usein vetämällä sisäohjasta, jonka seurauksena hevosen ulkolapa lähtee ulospäin. Kuten aikaisemmin mainitsin, usein ratsastajan polvi usein nousee, koska kantapää puristaa hevosen kylkeä. Tämäkin vaikuttaa ratsastajan istuinluuhun, mutta sen lisäksi myös tasapainoon. Ratsastaja joutuu usein tässä tilanteessa kompensoimaan ylävartalolla eteen- ja sisäänpäin, jotta tasapaino säilyy.
Täydellisessä maailmassa, ratsastaja istuu hevosen selässä aina asennossa, jossa hänen reitensä on n.45-55 asteen kulmassa maahan nähden. Reiden sisäpinta on lähellä hevosta, puristamatta kuitenkaan sisäänpäin, polvi on alhaalla edessä. Sivulta katsottuna ratsastajan nilkassa oleva kehräsluu on hänen lantionsa alapuolella siten, että jos hevosen ottaisi kuin taikuudella ratsastajan alta pois, hän tulisi jaloilleen maahan alas. Tässä, biomekaanisesti oikeassa asennossa, ratsastajan paino on jakautunut istuma-alan lisäksi reidelle ja hän pystyy käyttämään reittä itsensä tukemiseen. Lisää reiden asennosta voit lukea täältä ja täältä.
Tarkkaile reisiäsi laukannostossa ja laukassa ylipäätään. Ovatko polvet samalla tasolla vai nouseeko sisäpolvi ylemmäksi? Koska ulkojalka on taaempana, myös ulkoreiden ja polven tulisi olla vähän taaempana, mutta kuitenkin samalla tasolla sisäreiden ja polven kanssa.
Pohkeenanto on haasteellista laukannostossa, en kiellä sitä. Jos tuntuu, että jalka on käännettävä ulkokiertoon tai laukka ei nouse, käännä se heti laukan noustua takaisin oikeaan asentoon. Keskity pitämään molemmista jaloista polvi alhaalla ja edessä, reiden tuki on ehdottoman tärkeä laukassa. Muista, että vaikka polvet ja reidet ovatkin satulaa vasten, ne eivät purista sisäänpäin. Jos puristat polvella sisäänpäin, istuinluusi irtoavat satulasta ja peli on taas menetetty.
2. Lantio
Sen sijaan, että ajattelisit jalkojasi (sisäjalka eteen, ulkojalka taakse) ajattelekin sen sijaan istuinluita eli sisäistuinluu eteen, ulkoistuinluu taakse. Voit harjoitella tätä tuolilla istuen, jalat edessäsi tasan. Laita kädet takapuolen alle, niin että tunnet istuinluut. Nyt työnnä vasen istuinluu eteenpäin ja vedä oikea taakse. Jos tarkkailet polviasi, huomaat, että vasen on nyt edempänä kuin oikea. Kokeile laittaa istuinluut toisin päin. Tee tämä harjoitus myös hevosen selässä, sen seistessä paikoillaan. Yleensä ratsastajat tätä harjoitusta tehdessään huomaavat, että toinen suunta on vaikeampi kuin toinen, istuinluut eivät tottelekaan samalla lailla molempiin suuntiin. Kumpi suunta on sinulle vaikeampi? Onko sinun vaikeampi nostaa laukkaa juuri siihen suuntaan?
Ehkä huomasit, että kun työnnät sisäistuinluun eteenpäin ja työnnät ulkoistuinluun taaksepäin, lantiosi ei olekaan enää suorassa. Tarkkaile ratsastushousujesi edessä olevaa vetoketjua, mihin se osoittaa? Jos olet laittanut istuinluusi oikein, vetoketjusi osoittaa ns. ulospäin, hevosen ulkokorvaa kohti tai sen ohi. Tämä vetoketju ulkokorvan suuntaan onkin hyvä muistisääntö laukannostoon ja laukan ylläpitämiseen.
Aluksi tämä voi tuntua todella oudolta tai suorastaan luonnottomalta, mutta tämä asento on itseasiassa todella tärkeä ratsastuksessa, jos ikinä teet ympyröitä tai ratsastat kulmiin, sillä lantio on tässä samassa asennossa myös taivutuksessa. Tätä lantion ”kääntämistä” ulospäin on helpoin harjoitella käynnissä tai kevyessä ravissa ympyrällä, jossa voit ajatella keventäväsi hevosen ulkokorvan ohi. Siitä sen voi sitten siirtää laukkaan ja laukannostoihin. Sen lisäksi, että siirrät sisäistuinluuta eteen ja ulkoistuinluuta taakse, voit ajatella, että istuinluut ovat siinä asennossa lähempänä hevosen keskilinjaa. Etenkin ulkoistuinluuhun on hyvä kiinnittää huomiota, se usein ratsastajilla ”putoaa” laukannostossa liikaa ulospäin ja kauemmaksi keskilinjasta (usein juuri koska sisäpolvi nousee)
3. Ylävartalo
Laukannosto hetkellä ratsastajat tekevät ylävartalollaan usein jommankumman kahdesta virheestä; joko he lähtevät laukan edelle nojaamalla eteenpäin liikaa (tavallaan yritetään nostaa laukka hevosen ”puolesta”) tai he nojaavat taaksepäin, niin että lantio työntyy eteenpäin ja lantionkulma aukeaa liikaa, joka vuorostaan työntää hevosta etupainoiseksi, vaikeuttaen jälleen sitä laukannostoa. Laukannosto hetkellä olisi tärkeä pysyä mahdollisimman keskellä hevosta ja ”odottaa”, että laukka nousee.
Kokeile seuraavaa harjoitusta hevosen selässä, tarvitset harjoitukseen avustajan. Pysäytä hevonen ja pyydä avustajaa seisomaan vieressäsi pallin päällä. Tarkista, että olet täysin suorassa hevosen selässä eli ettet nojaa eteen tai taaksepäin, vaan olet keskellä hevosta. Avustaja voi vielä tarkistaa asennon. Kun asento on tarkistettu, avustaja laittaa kätensä rintakehäsi päälle ja työntää kevyesti taaksepäin. Sen sijaan, että antaisit hänen työntää itseäsi taaksepäin, jännitä vastaan vatsalihaksillasi ja ikään kuin ”nojaa” edessäsi olevaa näkymätöntä seinää vasten. Tätä ”seinään nojaamisen”- tunnetta sinun tulisi hakea myös laukannosta hetkellä. Sen tekeminen helpottaa siirtymisiä ylipäätään (kannattaa kokeilla aluksi vaikka pysähdyksissä tai ravisiirtymisissä), mutta etenkin laukannostoa, jossa istunta helposti hajoaa ja ylävartalo heilahtaa milloin minnekin.
Laukka on monelle ratsastajalle haasteellinen askellaji, eikä suotta. Koska laukka on epäsymmetrinen askellaji eli hevosen vasemman puolen jalat tekevät eri asioita kuin oikean puolen, kehomme epäsymmetriat nousevat pintaan. Laukka on myös hevoselle tasapainollisesti huomattavasti haasteellisempi kuin esimerkiksi ravi. Nämä seikat haastavat ratsastajan istuntaa isolla tavalla. Lisäksi keskiverto ratsastaja on harjoitellut laukkaa huomattavasti vähemmän kuin muita askellajeja, ja kokemattomuus lisää epävarmuutta. Laukassa vauhti myös helposti kiihtyy, mikä voi olla ratsastajasta pelottavaa, etenkin jos takaraivossa on ajatus siitä, mitä kaikkea hevonen voikaan laukassa tehdä (esim. rynnätä tai pukittaa). Toisaalta laukassa on "sitä jotain", siitä haaveillaan siitä lähtien, kun ratsastusharrastus alkaa, eikä haaveilu lopu siihen: kuinka moni onkaan unelmoinut laukkaavansa auringonlaskuun valtavalla hiekkarannalla!
Laukassa istuminen onkin oma taiteenlajinsa ja ansaitsee ihan oman blogikirjoituksensa. Ole itsellesi armollinen, laukkaaminen vaatii paljon harjoittelua. Malttia myös hevosesi kanssa, jos sekin vasta harjoittelee laukkaamista ratsastaja selässään. Keskittymällä tämän kirjoituksen ohjeisiin, voit toivottavasti saada aikaan parempia laukannostoja, joka omalta osaltaan helpottaa laukan harjoittelemista.
Katariina Alongi opettaa istunnan biomekaniikkaa, luennoi tunteista ja tarjoaa henkistä valmennusta hevosihmisille.
Lisätietoja www.coachingwithconnection.com Tekniikka - tietoisuus - tunne
Syvennä yhteyttäsi hevoseen ja itseesi.