OHJE: “Älä näytä sille (hevoselle) että pelkäät!”
Tiedän, että tämä ohje, ja siksi myös artikkeli, poikkeaa edellisistä tämän sarjan aiheista, sillä en tällä kertaa käsittele ratsastuksen tekniikkaa vaan jotakin ihan muuta.
Haluan heti todeta, että tarkoitukseni ei ole tässä kirjoituksessa avata sitä, mitä tällä ohjeella tarkoitetaan, vaan kertoa syitä miksi sitä ei kannata kuunnella/sanoa.
Miksi sitten ylipäätään neuvotaan, että pelkoa ei pidä näyttää? Siihen on varmaan monia syitä. Vaikka ihmisten tietoisuus hevosesta tuntevana eläimenä on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana mielettömästi, uskon, että tämä taitaa olla niitä todella syvään juurtuneita oppeja, joita on hoettu vuosikymmenestä toiseen pysähtymättä ajattelemaan onko asiassa mitään järkeä. Hevoskulttuuri on perinteisesti aika ”kova” maailma, jossa ei tunteille jätetä juurikaan tilaa. Pelon myöntäminen nähdään heikkoutena. Mikä on sinänsä nurinkurista juuri tuon hevosten tunneherkkyyden vuoksi.
Lisäksi harva ratsastuksenopettaja on varustettu myös psykologin tutkinnolla. Ajatus siitä, että joutuisi kaiken muun ohella puimaan oppilaan tunnetiloja, on monelle kauhistuttava. On paljon helpompaa kieltää tunteiden olemassaolo kokonaan kuin avata tilaa niiden käsittelemiselle. Etenkään jos ei omaa työkaluja siihen itse. Vielä vaikeampaa tämä on ryhmätilanteessa, jossa useat ihmiset ratsastavat samanaikaisesti. Kuinka avata yhden pelkoa siinä kaikkien edessä?
Usein opetustilanteissa ei edes puhuta pelosta vaan oppilasta ohjeistetaan ”näyttämään hevoselle kuka on pomo.” Jos oppilas tällaisessa tilanteessa pelkää, viesti on aivan sama kuin jos häntä olisi kehotettu suoraan peittämään pelkonsa. (kirj. Huom. En lähde johtajuusajattelua tässä artikkelissa sen enempää avaamaan, mutta sen haluan sanoa, ettei tuo ”pomotus”-ohje ole kuitenkaan mielestäni sen järkevämpi kuin tämä pelon peittämisohje.)
Pelko on viesti
Etenkin lasten opetuksessa koen ohjeistuksen ”olla pelkäämättä” erittäin haitalliseksi, sillä ohjeen taustalla olevat sanomattomat viestit ovat hurjia. Lapsi (ja miksei aikuinenkin) voi alitajuisesti vastaanottaa erilaisia uskomuksia, jotka piinaavat vielä vuosienkin jälkeen: ”Pelko on kiellettyä, pahaa.” ”Koska tunnen pelkoa, minussa on jotakin vikaa.” ”Minun ei tule kuunnella tunteitani ja niiden antamia viestejä.” ”Intuitioni on väärässä.”
Pelko on aina viesti jostakin ja sitä viestiä kannattaa kuunnella. Kuka tahansa, joka on pelännyt, tietää, ettei tunnetta saa pois nappia painamalla. Sen voi toki yrittää peittää itseltäänkin vaikkapa aggressiivisen käyttäytymisen alle, mutta varsinainen tunnetila ei tällaisella taktiikalla kuitenkaan poistu. Mikä onkin tärkeää, sillä joskus pelko varoittaa meitä potentiaalisesta vaaratilanteesta. Siksi sen sivuuttaminen ei ole viisasta.
Kun pelkäämme, pulssimme yleensä nopeutuu, hengityksemme muuttuu pinnallisemmaksi ja lihaksemme jännittyvät. Tämä kehomme valmiustila välittyy hevoselle välittömästi ja sen keho reagoi vastaavalla tavalla. Tästä on tehty jo tutkimuksiakin mm. Ruotsissa, jossa erään yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt ratsastivat tai taluttivat hevosia neljä kertaa pisteestä A pisteeseen B. Koehenkilöille oli kerrottu, että neljännellä kerralla reitin varrella seisova sivullinen avaisi yhtäkkiä kädessään olevan sateenvarjon. Varjoa ei koskaan avattu, mutta koska koehenkilöt ennakoivat tuota sateenvarjoa ja sen avautumisesta seuraavaa hevosen mahdollista pelästymistä, heidän sykkeensä nousivat roimasti ennen tuon sivullisen ohittamista. Hevoset, jotka eivät osanneet ennakoida mitään, hermostuivat siinä missä heidän käsittelijänsäkin ja tämä näkyi niidenkin fysiologiassa nimenomaan sykkeen nousulla.
Emme siis voi peittää tunnetilaamme hevoselta, se tietää miltä meistä tuntuu varmaan jo ennen kuin astumme edes talliin puhumattakaan sitten siitä hetkestä kun nousemme sen selkään. Tämä on saaliseläimelle hyvin tyypillistä, täytyyhän sen luottaa aisteihinsa luonnossa, ettei jää petoeläimen ruuaksi. Jos siis pelkäät, hevonen tietää sen, vaikka kuinka yrittäisit sitä peitellä. Itseasiassa peittely-yritykset tekevät tilanteesta hevoselle hyvin epäilyttävän. Koska hevonen tietää miltä sinusta tuntuu, siitä on hyvin kyseenalaista jos käyttäytymisesi ja kehonkielesi ei ole linjassa tunteidesi kanssa.
Kuvittele vaikkapa tilanne, jossa olet riidellyt töissä pomosi kanssa ja sitten ajat tallille kiehuen raivosta. Pääset paikanpäälle myöhässä istuttuasi ruuhkassa ylimääräiset puoli tuntia. Marssit talliin ja hevosesi tulee sinua karsinanovelle vastaan.
”Moi kulta,” sanot reippaasti ja niin iloisesti kuin kykenet. Silität hevosen kaulaa vaikka mielesi vielä raivoaa pomollesi, sille paskiaiselle. Hevosesi kääntyy sinuun päin ja luulet, että se aikoo nuuskia sinua, mutta se pureekin sinua käsivarteen.
”Se tuli ihan puskista,” sanot kaverillesi myöhemmin kun kerrot hevosesi käytöksestä. Mutta tuliko se sittenkään? Ettei hevosesi vain yrittänyt kertoa sinulle, että jos tunnet yhtä mutta esität toista, sellainen ei vetele, ainakaan sen läheisyydessä? Tai ainakin kannattaisi vetää muutama kerta syvään henkeen ja jättää huonot fiilikset sinne työpaikalle.
Sama pätee pelkoon tai mihin tahansa muuhun tunnetilaan, jota yritämme peitellä. Hevonen tietää. Siksi ensimmäinen askel pelon säätelemisessä on sen myöntäminen ja omaksi tunnustaminen. Tämä ei auta vain hevosta, mutta myös meitä itseämme. Myöntäessämme pelon olemassa olon, sykkeemme ja kehomme stressihormonit laskevat saman tien astetta alemmaksi. Tämä vaikuttaa hevoseen yhtälailla ja hyvässä lykyssä sekin rauhoittuu kuin itsestään, jos se on reagoinut pelkoomme.
Joskus myös hevonen voi auttaa pelon kanssa, jos se ei itse ole kovin hermostuvaa laatua. New Hampshiressa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni tähän viittaavia tuloksia, tosin aihetta pitäisi tutkia vielä enemmän, jotta siitä voidaan todeta olevan tieteellistä näyttöä. Tutkimuksessa eräiden hevosten sykkeet nousivat aloittelevien ratsastajien kanssa, mutta toisten selkeästi laskivat. Tutkimuksessa todettiinkin, että jotkut hevoset tuntuvat siksi soveltuvan juuri aloittelijoiden ratsuiksi, sillä huolimatta ratsastajan epävarmuudesta, niiden sykkeet pysyvät alhaalla tai jopa alenevat.
Olen itse aika vakuuttunut hevosten kapasiteetista rauhoittaa ihmiskeho ja mieli, jos sille antaa mahdollisuuden. Sinäkin olet ehkä huomannut, että hevosen seurassa huolesi usein katoavat kuin taikaiskusta. Siihenkin on nyt löydetty fysiologinen syy. Kaliforniassa sijaitsevassa HeartMath instituutissa tutkitaan sydämen sähkömagneettista kenttää. Ollessamme hevosen kanssa tunne yhteydessä, meidän sydämiemme sähkömagneettiset kentät kohtaavat ja sydämemme pyrkivät löytämään ns. yhteisen koherenssin. Tätä on mitattu tutkimalla sydämen lyöntien välisiä intervalleja, joita kutsutaan lyhenteellä HRV, heart rate variability eli sydämen sykevälivaihtelu. HRV heijastelee aivojen ja sydämen välistä yhteyttä ja on erityisen herkkä tunnetilojen vaihtelulle. Kun tunnemme tunteita kuten surua, vihaa, pelkoa ja kiukkua tämä vaikuttaa sydämen sykevälivaihteluun. Hermostoa kiihdyttävät tunteet ja stressi näkyvät pienentyneenä sykevälivaihteluna. Sosiaalisen liittymisen tila, turvallisuuden kokemukset ja rauhoittuminen taas näkyvät sykekäyrässä laajempana vaihteluna.
Erityisesti tuntiessamme positiivisia tunteita kuten rakkautta, iloa ja kiitollisuutta, HRV vaihteluväli on suuri ja tasapainoinen. Tulkitsemalla HRV-käyriä voidaan tehdä päätelmiä ihmisen taikka eläimen tunnetilasta ja vireystilasta, vaikka sitä olisi yritetty peitellä.
Mielenkiintoista näissä tutkimuksissa oli myös se, että tutkijat havaitsivat että sekä ihmisen että hevosen tasapainoinen ja rauhallinen HRV oli tärkein indikaattori siitä, millainen suhde eläimen ja ihmisen välille muodostui. Toisin sanoen sillä ei ollut merkitystä käsittelikö hevosta tuttu vaiko tuntematon ihminen, hevonen oli rauhallisin aina sen henkilön kanssa, jolla oli vakain HRV. Tärkeää oli myös se, että vaikka vaikutusta on puoliin ja toisiin, loppupeleissä hevosen sykkeen vaihtelu vaikutti enemmän ihmisen sykkeen vaihteluihin kuin toisin päin. Tämä selittää miksi meillä on niin hyvä olo hevosen lähettyvillä, etenkin sellaisena päivänä kun itsellämme on pakka ns. sekaisin. Kun hevonen tuo meidät omaan HRV rytmiinsä, päivän huolet katoavat kuin tuhka tuuleen.
Mutta, palataanpa takaisin pelon ja sen peittämisen pariin. Ajatus siitä, että hevonen tietää tunnetilasi, saattaa olla jonkun mielestä ahdistava. Jos kärsit ratsastuspelosta, tai joudut usein tilanteisiin hevosten kanssa, joissa pelko on läsnä, et ehkä halunnut kuulla, että hevonen tietää miltä sinusta tuntuu. Ajattele kuitenkin asiaa tältä kantilta: koska hevonen tietää, ei sinunkaan tarvitse asiaa enää peitellä, sanoivatpa ulkopuoliset mitä tahansa.
Olen myös nähnyt, että ilmapiiri on tämänkin asian suhteen muuttumassa, mistä ovat todisteena sekä tieteen kiinnostuminen aiheesta, että ne lukuisat tallit ja opettajat, jotka ovat lähteneet tätä asiaa opiskelemaan ja ymmärtämään syvemmin. Uskon, että tulevaisuudessa ratsastusvalmennus ja -opetus tulee muuttumaan yhä parempaan suuntaan sekä ihmisten että hevosten tunne-elämän kannalta.
Tässä vielä muistutuksena muutamia strategioita, joita voit toteuttaa, jos sinua pelottaa hevosen läheisyydessä riippuen siitä mikä on tavoitteesi, pelon ymmärtäminen ja kuunteleminen vaiko sen sääteleminen:
Myönnä pelko itsellesi, voit tehdä tämän vaikka ääneen. Voit kertoa sen myös hevosellesi esim. ”Kun nostat pääsi noin ylös, minua alkaa pelottamaan.” ”Mua hirvittää kun vauhtisi kiihtyy.”
Kuuntele pelkoasi. Pelkomme yrittää kertoa meille, että jokin ulkopuolinen uhkaa. Joskus tämä voi olla kuvitteellinen uhka, mutta toisinaan se on todellisuutta. Poista itsesi tilanteesta, jos se on vaarallinen (ja mahdollista, ainahan se ei ole). Turvallisuus ennen kaikkea.
Tunnustele pelkoa kehossasi. Miten se ilmenee? Osaatko sanoa onko pelkosi kokonaan sinun vai heijastuuko tunne kenties hevosesta sinuun?
Keskity hengitykseesi. Saatko sen ulottumaan syvälle palleaasi saakka? Aktivoi kehosi rauhoittuminen pidentämällä uloshengitystäsi. Pidä hengityksen rytmi rauhallisena ja vakaana, sisään (nenän kautta)-1 -2, ulos 1-2-3-4. Voit laskea mielessäsi. Tämä auttaa sinua säätelemään edellä mainittua HRV rytmiä.
Ole tietoisesti läsnä hetkessä. Jos olet maastossa, huomaa yksityiskohtia ympäristöstäsi ja sano vaikka ne ääneen. Esim. ”Tunnen tuulen hiuksissani” tai ”kuulen kaukaisen auton äänen.” Tämän voi tehdä myös vaikka tallin käytävällä. Ratsastaessa voit myös keskittyä istuntaasi.
Käytä apuna mielikuvia. Miten haluaisit toimia tässä hetkessä? Kuvittele itsesi tekemään ja toimimaan haluamallasi tavalla. Voit myös harjoitella tätä etukäteen, jos tiedät, että jokin asia pelottaa.
Täytä sydämesi ja ajatuksesi positiivisella tunteella. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kun kehomme ja mielemme on täynnä rakkautta, iloa taikka kiitollisuutta, siellä ei ole enää tilaa pelolle. Mieti mistä voisit olla kiitollinen juuri tässä hetkessä. Täytä sydämesi rakkaudella ja lähetä se hevoselle ajatuksen ja tunteen voimalla. Tämäkin vakauttaa sydämesi rytmivariaatiota.
Ota pieniä askeleita pelon tiellä. Anna itsellesi aikaa, armoa ja ymmärrystä. Jos opettajasi/valmentajasi/muu henkilö ei kykene samaan taikka pahimmassa tapauksessa painostaa/pilkkaa sinua pelon hetkellä, etsi apua muualta. Pelko on normaali tunnetila, me kaikki pelkäämme joskus. Pelkääminen ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin, sen myöntäminen ja sen avoin hyväksyminen tekee sinusta sankarin.
Toivon, että tämän artikkelin myötä joillekin lukijoille aukeaa uudenlaisia ajatuksia siitä, miten käsitellä tunteitaan hevosen kanssa. Haluan painottaa, että tässä artikkelissa olen hipaissut tunteiden anatomiasta vasta jäävuoren huippua. Esimerkiksi HRV on hyvin monisäikeinen asia, eikä siitä voida aina tehdä suoria päätelmiä. Toisaalta se antaa tieteellistä näyttöä siitä, miten tunteemme vaikuttavat kaiken aikaa hermostolliseen tilaamme ja että elävinä olentoina reagoimme salamannopeasti, tahdosta riippumatta, toinen toistemme tiloihin.
Se, että hevoset tuntevat niin syvästi meidän tunteemme ja energiamme on lahja, vaikka pelon hetkellä se ei ehkä siltä tunnukaan. Itse uskon, että juuri hevosten uskomattomien tunnetaitojen vuoksi koemme niin suurta vetoa niiden läheisyyteen; itseasiassa niin suurta vetoa, että se loppupeleissä ylittää pelonkin tunteen mennen tullen.
Lähteet:
Ellen Kay Gehrke PhD, ”The Horse-Human Heart Connection” http://isar.dk/wp-content/uploads/2012/02/Dr_Kaye_Article.pdf
Keeling, Linda,”Investigating horse-human interactions: the effect of a nervous human.” http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19394879
Marinoff, Jacquelin, “The Effect of Rider Level on Equine Mean Heart Rate at the Trot.” http://scholars.unh.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1114&context=honors
Nancy Zacks, “Horses React to Human Heart Rates, Study Finds” http://www.thehorse.com/print-article/23697